Olipa kerran itsensä johtaja

Satuin eilen naapurini kanssa pitkästä aikaa samaan aikaan lenkkisaunaan. Pohdimme sitä, miten paljon elämä on muuttunut viime vuosina, pelkästään digitalisaation myötä. Joidenkin arvioiden mukaan tiedon määrä on lisääntynyt valtavasti. Vuonna 2009 digitaalinen universumi kasvoi peräti 800:een miljardiin gigatavuun, kun se vuonna 2008 oli 487 miljardia gigatavua. Tutkimuslaitos IDC arvioi digitaalisen tiedon määrän kasvun jatkuvan samaan tahtiin vuoteen 2020 saakka. Digitalisaatio on minulle tuonut paljon hyvää, mutta välillä kaiken tiedon hallinnointi tuntuu haastavalta. Erilaisia tunnuksia kaikenlaisiin palveluihin kirjautumiseen tarvitaan nykyisin päivittäin. Kaiken informaation keskellä voi unohtua olennainen, eli se mitä kutsutaan elämäksi.

Jäätyäni opintovapaalle huomasin, että vaikka kolme koulutusohjelmaa ja pienen toiminimen pyörittäminen ovat tavallaan vähän, niin muistettavaa ja organisoitavaa on todella paljon. Tutkimusapurahojen hakeminen on ihan oma taiteenlajinsa, johon kaikenlaisten dokumenttien ja liitteiden pyörittely tuo oman lisämausteensa. Tutkimuksen kirjoittamiseen varaan kalenterista nykyisin kolmen tunnin pätkiä, joissa kirjoittaminen sujuu minulta optimaalisesti. Muihin pienempiin tehtäviin ja erilaisiin itsenäisten harjoitusten tekemiseen olen vuoden aikana kehittänyt menetelmiä, joissa laadin säännöllisesti takarajoja. Erilaisia tapaamisia on paljon, eikä niiden aikatauluttaminen ole aina helppoa, kun samalla toiset tehtävät edellyttävät riittävästi keskeytyksetöntä aikaa. Vaikeinta on muistaa kaikki. Puhelimen muistio täyttyy kaikenlaisista listoista asioita, jotka täytyy muista hoitaa, jotta voi keskittyä niihin laajempaa pohdintaa vaativiin tehtäviin. Pitää myös laatia muistilistoja siitä, mitä asioita pitää olla hoidettuna, ennen kuin jonkun asian voi hoitaa. Toiminnanohjaus on kovilla!

Tänään kello 11 olen jo aamupalan jälkeen soittanut verotoimistoon ennakkovero- ja verokorttiasioissa, arkistoinut tulevan ryhmävalmennuksen eilen tulostamani materiaalit, käynyt ostamassa piilolinssinestettä ja apteekissa noutamassa reseptilääkkeen (koska aamupäivisin on vähiten ruuhkaa), skannannut pari todistusta apurahahakemusta varten ja liittänyt ne pdf-muodossa hakemukseen, vastannut facebookin messengerissä tutun asunnontarvekysymykseen, korjannut artikkelini taulukoita, vastannut terapia-asiakkaan sähköpostikysymykseen, vahvistanut ystävälle että lounastreffien siirtäminen vartilla onnistuu. Ihmekös pääni tuntuu opiskelupäivien jälkeen joskus vähän tukkoiselta, kun liikennettä on koko ajan moniin suuntiin.

Onneksi yksi opintovapaan aikaisista koulutuksista oli valmennuskoulutus. Olen saanut vuoden ajan nauttia sekä ryhmämuotoisesta, että yksilövalmennuksesta, jossa olen oppinut valmennuksellisia keinoja itsensä johtamiseen. En tiedä miten muuten olisin saanut pidettyä monen samanaikaisen projektin aikana mieleni kurssin kohdillaan, ja muistettua tehdä kaiken oleellisen. Tavoitteiden tekeminen ja toimintasuunnitelmien laatiminen on minulle nykyisin arkea. Olihan töissäkin paljon tekemistä, mutta tehtävät ja niiden tavoitteet olivat melko hyvin selvillä. Opiskellessa asetan itse itselleni tavoitteita, sillä haluan myös oppia soveltamaan oppimaani sellaisissa konteksteissa, joissa sitä haluan jatkossakin käyttää.

Omia toiveitani ja arvojani tarkastelen nykyisin tottuneesti. Tämä on näkynyt käytännössä lisääntyneenä sisäisenä vapautena tehdä niitä asioita, joita itse arvostan: opintoihin panostaminen, kirjoittaminen, matkustaminen, ystävien kanssa vietetty aika ja muut sosiaaliset kontaktit, liikunta, terveellinen syöminen ja lepo ovat lisääntyneet. Haasteiden sijaan tarkastelen asioita nykyään ratkaisulähtöisesti, ja selätän tottuneesti hankalia tunteita aiheuttaneita tilanteita. Valmennuksellinen ajattelutapa on tullut osaksi minua ja välillä valmennan ystäviänikin, joilta tulee yleensä innostuneita viestejä viimeistään seuraavana päivänä, kun jokin keskusteltu asia on liikahtanut eteenpäin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa elää omannäköistä elämää, ja ilmeisesti minun on nyt tämän näköistä;)

Voin lämpimästi suositella koulutusta valmennuksesta kiinnostuneille. Koulutusvuosi on ihana matka itseen ja samalla saat huippuhyvät työkalut valmentamiseen. Valmennukseen voi tutustua ilmaisissa infotilaisuuksissa, joita on seuraavasti:

to 26.1.2017 klo 13.00 - 15.00 Onnellisuutta kohti
ti 31.1.2017 klo 17.30 - 19.30 Uusille urille
to 9.2.2017 klo 17.30 - 19.30 Kirkasta brändiäsi
to 16.2.2017 klo 13.00 - 15.00 Oma paras minä
ti 21.2.2017 klo 17.30 - 19.30 Onnellisuutta kohti
to 2.3.2017 klo 13.00 - 15.00 Uusille urille
ti 7.3.2017 klo 17.30 - 19.30 Kirkasta brändiäsi

Lisätietoja koulutuksesta löytyy Valmentamon sivuilta.

http://www.valmentamo.fi/koulutukset/lcf-life-coach.html

Mikäli haluat päästä mukaan maaliskuussa 2017 alkavaan koulutukseen, saat 300€:n alennuksen varausmaksusta, joka on normaalisti 800€. Sinulle siis 500€.

Saat alennuksen ilmoittamalla koodin PIHLAJA. Alennus on voimassa 10.2.2017 saakka.

Koulutuksen voi maksaa osa-maksulla alk. 146,66€/kk.

Kaupallinen yhteistyö Valmentamon kanssa.