Aikaansaamisen taika

Hiljattain käymältäni positiivisen psykologian kurssilta jäi mieleen aikaansaamisen teema. Kun teemme jotakin omien arvojemme tai tavoitteidemme suuntaista, se tuottaa meille iloa ja tyytyväisyyttä. Tämä tuo toisenlaisen vivahteen keskusteluun, jota käydään negatiivisen sävyn saaneesta suorittamisesta. Kaikki me haluamme saada aikaan jotakin ja päästä eteenpäin, ja sehän on positiivinen asia.

Itsenäisillä aikatauluilla töiden tekeminen on minulle tuttua. Kuitenkin säännöllisen työajan raamit tukevat tekemistä, kun taas itsenäisen työskentelyn raamittomuus pakottaa luomaan sellaisia tukia, joiden avulla omien tavoitteiden toteuttaminen onnistuu. Mitä sitten, kun kukaan ei ole kertomassa, mitä milloinkin pitäisi saada aikaiseksi? Vanha totuus on, ettei mielekkäidenkään asioiden tekeminen tapahdu itsestään, eikä inspiraatiota voi jäädä joka päivä odottelemaan. Perinteisemmistä psykologian opinnoista tuttu mielihyväperiaate toimii niin, että tartumme helpoiten siihen, mikä tuottaa nopeimman mielihyvän. Mikä sitten auttaa pääsemään kohti niitä tavoitteita, joissa mielihyvää on luvassa vasta paljon myöhemmin? Omia tavoitteita ja niiden motivaatiota pitää kirkastaa säännöllisesti, vaikka joka päivä. Tai sitten voi vaan päättää, että nyt tehdään näin:) On hyvä myös muistaa, että kun teemme työtä tavoitteiden suuntaisesti, sekin tuottaa meille mielihyvää päivittäin.

Haastavinta on aikaansaaminen silloin, kun lopputulos ja se miten siihen päästään on vielä tuntematon, ja haastavalta tuntuva asia. Silloin haasteita voi pilkkoa palasiksi ja tehdä itselleen välitavoitteita. On hyvä myös muistaa armollisuus itselleen, kun tavoitteet eivät aina toteudu. On turha soimata itseään siitä, mitä ei tapahtunut eilen, koska sitä ei voi enää muuttaa. Luovuuden voi ottaa käyttöön myös siinä, millä tavalla tukee omaa aikaansaamistaan.

 Aamiaistapaamisella syntyy tuoreita ajatuksia.

Aamiaistapaamisella syntyy tuoreita ajatuksia.

Tässä muutama testattu vinkki aikaansaamisen tukemiseksi silloin, kun työskennellään vapailla aikatauluilla:

  • Työajat ja "työpaikalle" siirtyminen: Teen tutkimustyötäni kirjastossa, koska se auttaa minua keskittymään. Varsinaisia työaikoja minulla ei ole, mutta kirjastopäiviä kylläkin. Gradua tehdessä muistan heräämisen olleen vaikeaa, joten järjestin itseni apuopettajaksi kurssille, joka toteutui parina aamuna viikossa - siten olin jo aamukymmeneltä valmiina yliopistolla. Tarkkojen aikataulujen tarve on yksilöllistä voi myös muuttua ajan ja elämäntilanteiden myötä. Kun tutustuu itseensä ja omiin työtapoihinsa, löytää kyllä sopivat raamit itselleen, ja aina voi kokeilla uusia tapoja. Luovuutta vaativia töitä saatan tehdä kahvilassa.
  • Tapaamiset: Enemmän tai vähemmän vapaamuotoiset sparrailutapaamiset auttavat rytmittämään työtä silloinkin, kun työn eteneminen on itse määriteltyä. Sovittu lounastapaaminen jostakin aiheesta auttaa valmistautumaan teemaan ja puhuessaan ääneen ajatuksiaan kuulee ne uudella tavalla. Ilman aihettakin tulee usein puhuttua jotakin siitä, miten omat työt etenevät. Ystävältä tai kollegalta voi saada konkreettista apua, tai arvokasta vapaata reflektiotukea. Samalla tulee tavattua ihmisiä itsenäisen työskentelyn vastapainoksi. Kun avun pyytämisen vaikeus iskee on hyvä muistaa, että myös muiden auttaminen tuottaa iloa. Hyvän voi laittaa kiertämään auttamalla muita tilaisuuden tullen.
  • Itse tehdyt haasteet: Kun sopii luennon, esityksen tai asiakastapaamisen, niin yhtäkkiä valmistautuminen siihen on aivan luonnollista, ja aikataulu on valmiina - sen pitää tapahtua ennen sovittua ajankohtaa. Kannattaa kuitenkin olla realistinen ja vähän katsoa kalenteriakin, koska öisin on mukavampi nukkua kun tehdä töitä. Joka päivälle voi myös asettaa tavoitteen, vaikka kolme asiaa, jotka teen tänään.
  • Lepo ja rentoutuminen: Kun projekti on kesken, olisi aina jotakin tehtävää. Työn lisäksi tärkeää on se, mitä tapahtuu silloin kun ei tee töitä. Minulle parhaita tapoja rentoutua ovat ystävien tapaamisten lisäksi liikunta ja kulttuurin parissa vietetty aika, tai joskus vaan täysin hyödyttömien ja suunnittelemattomien asioiden tekeminen. Säännöllistä työskentelyä jaksaa parhaiten, kun vapaa-ajalla tekee jotain säännötöntä ja aikataulutonta. Joskus parhaat ideat ja oivalluksetkin syntyvät lenkillä tai suihkussa, silloin kun niitä vähiten odottaa.