Pysähtyminen

Jäädessäni opintovapaalle odoti erityisesti mahdollisuutta pysähtyä. Se ei tapahtunut itsestään, eikä tapahdu vieläkään, vaikka vapaa on jatkunut jo yli kolme kuukautta. Tv-sarjan "Orange is the new black" tunnusmusiikissakin lauletaan "taking steps is easy, standing still is hard", mikä tuntuu nyt erityisesti koskettavan. Miksi on niin paljon helpompi mennä vauhdilla eteenpäin, kuin pysähtyä?

En usko, että pysähtyminen olisi pelottavaa, koska sitten tipahtaisi tyhjyyteen, tai jotakin muuta kliseistä. Epäilemättä mielestä pulpahtelee kuitenkin pintaan kaikenlaista, mikä on helppo jättää kiireessä huomioimatta. Elänkö arvojeni mukaista elämää? Olenko tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa todella haluan viettää aikaani? Olenko menossa siihen suuntaan mihin haluan? Masennuksen on sanottu olevan mielen äärimmäinen pysähtymissignaali, joka herättää katsomaan elämää ja estää menemästä pidemmälle sinne, mikä ei ole oma suunta. Mieli on viisas, se ilmoittaa, kun on aika oivaltaa jotakin.

Olen aina pitänyt haasteista ja monet asiat kiinnostavat minua. Siksi on helposti saattanut käydä niin, että haalin liikaa tekemistä, jolloin näistä mieleisistäkin haasteista selviytyminen vaatii jonkinlaista suorittamismoodiin menemistä. Vaikka itse tekeminen olisi mukavaa, läsnäolo omassa elämässä kärsii ja välillä huomaa menevänsä eteenpäin kuin tunnelissa, josta ei edes huomaa katsella ympäröivää todellisuutta. Pysähtyminen on kuitenkin yleensä miellyttävää silloin, kun se onnistuu. Tuntuu hyvältä ja oikealta katsella omaa elämää ja ympäristöä, sekä kuulostella omia toiveitaan ja tunteitaan.

Tässä muutama vinkki pysähtymiseen:

  • Aamusivut: Julia Cameronin Tie luovuuteen -kirjasta löytyvä menetelmä, jossa kirjoitetaan aamuisin kolme sivua ajatuksen virtaa käsin paperille. Itse teen tätä sovelletusti, eli kirjoitan sen verran kun tuntuu hyvältä ja silloin kun minulle sopii, melkein joka päivä kuitenkin. Tekstiä ei lueta, joten kirjoittaa voi vaikka surkealla käsialalla, tärkeät teemat tuppaavat kuitenkin toistumaan. Minua se auttaa pysymään kosketuksissa omiin ajatuksiin ja tunteisiin.
  • Jooga: Yhtenä syksynä olin todella stressaantunut. Silloin saatoin tuskastua, perua kaikki illan menot ja mennä joogaan - se toimi joka kerta. Hyvä joogaohjaaja saa unohtamaan kaikki huolet matolla, ja ymmärtämään taas sen, miten on kulkenut omaa kapeaa tietä, näkemättä kokonaisuutta. Jooga tekee myös todella hyvää istumatyöläisen keholle, etenkin selän kiertojen ansiosta palaudun istumatyöstä paremmin, jos käyn joogassa. Flow-, hatha- ja yin-jooga ovat nykyisin suosikkejani. Joogata voi myös itsenäisesti, youtube on täynnä hyvien ohjaajien videoita.
  • Hiljaisuuden retriitti: Retriitti voi olla matka itseen, oman mielen ja kehon kuunteluun. Retriitin idea on, että vetäydytään pienehkön ryhmän kanssa syrjäiseen paikkaan ja pyritään olemaan hiljaisuudessa vähintään muutamia päiviä. Retriitissä luodaan tilaa omille ajatuksille välttämällä keskustelua ja esimerkiksi lukemista. Ainakin yhdistys Hiljaisuuden ystävät sekä eri seurakunnat järjestävät näitä eri puolilla Suomea.