Kuuntele itseäsi

Meitä länsimaisia suorittajia neuvotaan opettelemaan itsen ja kehon kuuntelemista. Moni onkin kuluttanut itsensä loppuun stressin ja liian työnteon tai jopa liiallisen harrastamisen syövereissä, ja kehoon tulee vääränlaisesta rasituksesta vaivoja, joita sitten parannellaan ja ihmetellään. Veikkaan kuitenkin, että juuri nämä suorittajat ovat nimenomaan kuunnelleet itseään ja jotakin voimakasta sisäistä ääntään, kun ovat näin hienosti onnistuneet suoriutumaan, vaikka keho on varmasti ilmoitellut vaivoista jo matkan varrella. Mitä se ”itsen kuunteleminen” sitten oikein tarkoittaa?

Ensimmäinen sekaannus tulee jo siitä, että sisällämme olisi vain yksi ääni, jota pitäisi kuunnella. Ääniä on vähintään pari ja tyypillisesti varmaan enemmänkin, eikä tämä tarkoita, että olisimme jotenkin skitsofreenisiä;) Mielemme on dialoginen ja jonkinlaista vuoropuhelua siellä käydään kaiken aikaa, oli siitä tietoinen tai ei. Ehkä voi löytyä yksi ääni, joka ei pääse ollenkaan kuuluville, ja siitä syntyy mieleen epätasapainoa. Joku äänistä voi olla yksinään liian voimakas, jolloin se peittää muita liiaksi alleen.

Esimerkkinä voisi toimia vaikkapa joogatunnille lähteminen pimeänä räntäsateisena talvi-iltana. Yksi ääni voi sanoa, että se on sellaista himmailua, että kannattaisi käyttää aikaa mieluummin vaikka salilla käymiseen. Toinen ääni toteaa, että miksen minä nyt voisi vaan jäädä sohvan nurkkaan lepäilemään, kun joogatunnilla kuitenkin vierähtää helposti puolitoista tuntia ja matkoihin käytetty aika päälle, eli koko ilta. Kolmas ääni jatkaa samaa linjaa, ja toteaa, että hommia on jäänyt rästiin, ja nyt ei sovi vapaa-ajan aktiviteeteista haaveillakaan. Kolmas ääni muistuttaa, että välillä pitäisi syödäkin, ja että ruuanlaitto alkaakin vasta sitten iltayhdeksältä, jos nyt lähtee joogaan. Neljäs ääni epäilee, ettei keskittyminen joogaan nyt onnistuisi, koska työasiat stressaavat mielessä. Viides ääni, joka ehkä on lähtöisin jostain hyvin läheltä omaa sisintä, muistuttaa, miten hyvää joogatunti tekisi keholle ja mielelle.

Valtava määrä energiaa, jonka mieli käyttää kaikenlaisten esteiden ja tekosyiden löytämiseen on pois siitä, mitä haluaisimme toteuttaa. Siksi moni suorituskeskeinen ihminen onkin harjoitellut olemaan kuuntelematta näitä eri ääniä, ja työskentelee vain päämääräänsä pääsemiseksi. Harmi kyllä, jotain oleellista saattaa kuitenkin jäädä silloin kuulematta. Itsen kuunteleminen, ilman tarvetta toimia mielessä liikkuvien impulssien mukaisesti, on se tapa jolla voi saavuttaa jotakin sellaista ymmärrystä, josta todella on myös apua niiden omien päämäärien saavuttamisessa. Sitä voi harjoitella joogassa tai vaikkapa meditoimalla. Kun mielen sisältöjä, näitä eri ääniä kuuntelee rauhallisesti tarkastelleen niitä, voi myös opetella irrottamaan otteen niistä mielessään ja olemaan toimimatta niiden mukaisesti. Ääniä ei kannata sulkea kokonaan pois mielestä, koska se mitä estämme, yleensä vain vahvistuu. 

Entä sitten tunteet? Joskus vaan tuntuu siltä, ettei jaksa tai pysty, mikä joskus pitää paikkaansa, mutta useimmiten ei. Mistä voi tietää milloin tunne on oikeassa ja milloin pitäisi vetää jarrut pohjaan ja ottaa rauhallisemmin? Järki harvoin ratkaisee tunnetason haasteita, mutta sitä voi käyttää apuna. Onko kalenterissa yhtään tyhjää tilaa? Olenko urheillut jo lukuisia tunteja tällä viikolla, jolloin kehoni varmaan on todella väsynyt. Kaipaanko virkistystä, jota vaikka joogatunti voisi tarjota paremmin kuin se sohvan nurkkaan jääminen? Usein ainoa tapa selvittää lopulliset vastaukset on kokeilemalla.

Joogassa oppii hyviä mielen metataitoja. Miten haastaviin mielen keskusteluihin voi suhtautua kiinnostuksella, mutta jättämällä tarttumatta yksityiskohtiin, jotka sekoittavat oman tekemisen suuntaa. Miten mielen eri ääniä ja omia tuntemuksia voi kuunnella aidosti ja ymmärtäen, ilman pakkoa toimia niiden mukaisesti. Tärkeintä on luoda tilaa, jossa oman mielen sisällöt voivat kohdata ja tulla kohdatuiksi.