Itsensä johtamisen sietämätön keveys

Vincitin Petri Suhosen blogi herätti huomiota paitsi rohkeudellaan ja rehellisyydellään, myös tuomalla uuden näkökulman nykypäivän työelämässä arvostettuun vapauteen. Yhä enemmän Suomessa tehty työ on luonteeltaan tieto- ja asiantuntijatyötä, jossa vapaus ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön lisäävät hyvinvointia ja työn mielekkyyden kokemusta. Kuitenkin parhaana työpaikkana palkitussa ohjelmistokehitysyhtiössä työskentelevä, parhaassa työiässä oleva mies uupui, kun ei kertomansa mukaan osannut johtaa itseään. Hän kuvaa kaiken olleen hyvin, mutta koki, ettei tee riittävästi, ja aikaansaaminen väheni pikkuhiljaa. Lopulta tuli masennus.

Helsingin Sanomien aihetta käsittelevässä jutussa (HS 5.11.2016) tuotiin esille työkulttuurimme muutosta. Moni työ edellyttää vapautta ja työntekijöille annettua vastuuta, jotta ne edistyisivät parhaalla tavalla. Suhonen totesi, ettei hän ollut oppinut lapsuudessa arvostamaan sitä työnteon tapaa, jolla hän tehtävässään toimi. Kun menestystä ei enää saavuteta perinteiseen tapaan ahkeruudella ja kirjaviisaudella, on vaikea sanoa, milloin tekee töitä hyvin. Tulosta tietenkin mitataan jokaisella työpaikalla jollakin tapaa, mutta mikä onkaan paras tapa saada aikaan hyvää tulosta? Petri Suhosen sanoin, ”työn organisoimista itse ei opeteta missään”. Henkinen valmennus on yhä useammalle se keino, jolla omaa tekemistä voi oppia organisoimaan. 

Vapaan työskentelyn ihanuus ja kurjuus ovat tulleet minullekin tutuiksi. Ensin siirryin tarkalleen virka-aikaan sidotusta, selkeiden työtehtävien psykologin vastaanottotyöstä osittain projektityöhön, jossa kokousten lisäksi oli melko vähän ohjeita siitä, millä tavoin työtä pitää tehdä. Vaikka työ tapahtui pääosin virka-ajan puitteissa, oli työtehtävissä paljon vaihtelua. Pikkuhiljaa opin, millä tavoin työnteko sujuu juuri minulta parhaiten. Tosin projektin eri vaiheissa, erityyppisten tehtävien vaihdellessa, harjoittelin tätä aina vain uudelleen. Välillä istuin kirjastossa lukemassa artikkeleita huonoa omaatuntoa potien, vaikka tiesin, etten tiedä miten toimia, ennen kuin olen perehtynyt kirjallisuuteen. Deadlinen lähestyessä työnteko saattoi venyä iltaan, mutta vastaavasti oli mahdollista sopia kokous aamukahdeksan sijaan myöhemmäksi. Joskus työreissuihin meni iltaan saakka, mutta viikoittaisena etäpäivänä työskentely oli niin tiivistä ja tehokasta, ettei hommia tarvinnut tehdä neljään asti. Kantapään kautta opin, mitä tarkoittaa vanha sanonta, ettei työ tekemällä lopu.

Uusi vaihe tällä itsen johtamisen tiellä alkoi tämän vuoden huhtikuussa, kun aloitin pitkän opintovapaan. Tutkimustyön työstämisen lisäksi meneillään oli pari muutakin koulutusohjelmaa, ja samalla pyöritin omaa vastaanottoa ja suunnittelin omia koulutuksia. Vapaan alkaminen oli suuri helpotus tiukkoihin, iltaan ja viikonloppuihin venyviin opiskelurupeamiin, mutta innostuneena ja kunnianhimoisena ihmisenä en ole päästänyt itseäni vähällä. Lisäksi oman ammattitaidon jatkuva kehittäminen ei voi enää perustua vain siihen, mitä koulutuksessa opetetaan, vaan se edellyttää laajasti oman alan ja myös muiden alojen kehityksen seurantaa, sekä yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden huomiointia. Tärkeitä ajatuksia löytyy yhtälailla ammattikirjallisuudesta kuin somestakin, ja on pakko hyväksyä, ettei koskaan tule valmiiksi. Oman keskeneräisyyden sietäminen on haastavaa varsinkin ihmiselle, joka on kiinnostunut monista asioista, ja haluaa myös tehdä työtä monipuolisesti ja olla mukana vaikuttamassa asioihin monella tasolla. Yritän lohduttautua sillä, että luovuus kukoistaa, kun on mahdollista poiketa lukkoon lyödyistä suunnitelmista.

Johanna Vilmi vinkkasi blogissaan http://heltti.fi/itsensa-johtaminen/ asioita, joihin itsensä johtajan kannattaa kiinnittää huomiota. Allekirjoitan nämä, mutta kirjoitan silti oman versioni tämänhetkisen kokemukseni perusteella.

Tavoitteet, tavoitteet ja tavoitteet. Moni välttää tavoitteiden asettamista, koska pelkää pettymystä, joka seuraa epäonnistumisesta tavoitteissa (lue viimeinen kohta Itsemyötätunnosta). Tavoitteilla on kuitenkin niin paljon positiivisia vaikutuksia, ettei niitä voi jättää huomiotta. Hyvin asetetut tavoitteet suuntaavat työskentelyä toivottuun suuntaan. Asetettujen tavoitteiden eteen työskentely tuo jatkuvaa mielihyvää etenemisestä ja vähentää riippuvuutta ulkoisesta palautteesta, jota voi saada hyvin satunnaisesti. Tavoitteellisuus tuo myös merkityksen tunnetta joskus hyvin abstraktilta tuntuvaan asiantuntijatyöhön, jossa varsinaiset ulkoiset tavoitteet saavutetaan pitkällä viiveellä. Aseta sekä pitkän tähtäimen, että lyhyen aikavälin tavoitteita, ja opettele liittämään tavoitteita omiin arvoihisi.

Työn edistymisen seuranta. Erityisesti kun työstää monia projekteja samanaikaisesti ja niihin liittyy monenlaisia työvaiheita ja takapakkejakin, on tärkeää huomioida tekemänsä asiat. Voit käyttää tätä apuna jo työn suunnittelussa: Mitkä kolme asiaa aiot tehdä tänään? Myös joustavuus on monessa työssä tärkeää ja jos päädyt tekemään päivän aikana jotakin muuta, kuin suunnittelit, kirjoita ylös mitä teit. Kirjoita myös viime kuulta ylös, mitä silloin sait aikaan. Monet projektit etenevät hitaasti pala palalta, jolloin edistymisen huomioinnissa ei riitä päiväkohtainen seuranta. Kirjoita aina onnistumisen näkökulmasta, eli missä onnistuit viime kuussa. Pysähdy ja kiitä itseäsi siitä, mitä teit.

Rytmitä työntekoa tapaamisilla. Kun ison projektin deadline on jossain kaukana, on joskus vaikea löytää hyvää rytmiä työskentelylle. Sovi lounastapaamisia tai kahvitteluhetkiä työsi teemoihin liittyvien ihmisten kanssa, jolloin tulet valmistelleeksi asiaa ennen tapaamista. Jos sopivia työkontakteja ei löydy, sovi lounastreffit tutun somegurun kanssa tai juttele tutkimustyöstäsi jo artikkeleita julkaisseen kaverisi kanssa. Kun lupaudut puhujaksi tilaisuuteen tai kokoukseen, saat paremmin työstettyä aihettasi tiiviisti. Deadline on ystävä, vaikka se olisikin rento ja itse asetettu. Sopiva sosiaalinen paine tehostaa työskentelyä kokonaan itse asetettuun takarajaan verrattuna. Ota muilta vastaan tukea ja opettele pyytämään apua.

Pidä huolta itsestäsi – olet tärkein työvälineesi. Oman kehon ja myös mielen hyvinvointi on asiantuntijatyössä keskeinen menestyksen tae. Kokeile liikkua heti aamusta tai keskellä päivää, kun muut ovat toimistossa. Salilla on vähiten ruuhkaa kahdeksan ja neljän välillä, joten silloin säästät myös aikaa. Ulkoilu on varsinkin talviaikaan virkistävintä valoisaan aikaan, joten kävele tapaamiseen jos voit. Nuku ja syö hyvin, vaikka tämä tuntuisi vievän liikaa aikaa – määrittelet itse sen, kuinka paljon aikaa kulloinkin tarvitset. Pidä huoli, että jaksat harrastaa, tavata ystäviä, nauttia kulttuurista ja käydä kavereiden tai sukulaisten juhlissa vapaa-ajalla. Vietä aikaa läheistesi kanssa. Lisäksi mieli kaipaa myös lepoa, muutenkin kuin unessa. Tässä pienikin hetki kiireettömyyden tuntua voi auttaa paljon.

Itsemyötätunto. Muista olla myötätuntoinen itsellesi. Asiantuntijatyön luonteeseen kuuluu, etteivät asiat aina suju suunnitellusti, vaan suunnitelmat muuttuvat tilanteen mukaan. Akuutit tilanteet ja uudet näkökulmat muuttavat työn tekemistä, ja niin sen kuuluukin olla. Jos jokin epäonnistuu, siinä on oppimisen paikka. Tarvitsetko ison kirjoitusurakan tekemiseen häiriöttömän ja keskeytyksettömän työrupeaman, jonka voisit ensi kerralla toteuttaa toisella tavalla? Opettele empatiaa itseäsi kohtaan. Vain sinä todella ymmärrät työsi tekemisen olosuhteet: kuumeessa työnteko ei suju ja jos valvot öisin puolivuotiaan lapsen vuoksi, on turha edellyttää itseltään seuraavana päivänä täyttä työpanosta. Mieti mitä sanoisit ystävällesi, joka on samassa tilanteessa. Moittisitko häntä, niin kuin helposti teet itsellesi? Yritän parhaillaan olla myötätuntoinen itselleni, vaikka kirjoitin tämän blogin nyt, enkä viime viikolla, niin kuin oli tarkoitus...

 Ulkoilu valoisaan aikaan virkistää.

Ulkoilu valoisaan aikaan virkistää.