Stressistä palautumiseen

Kiireisen työ-, harrastus- ja sosiaalisen vuorovaikutusrupeaman jälkeen aivomme kaipaavat nollausta. Luin jopa jostakin, että aivot todellakin ylikuumentuvat ja kohonnut lämpötila voidaan mitata, vaikka ihminen ei itse pysty tätä lämpötilan nousua aistimaan. Sen sijaan se olo kun pää on tukossa kaikenlaisesta sälästä, on kaikkien aistittavissa. Mikä silloin olisi parempaa palautumista, kun viettää hetki tai vaikka pari tuntia selaten nettiä ja erityisesti somea, facebook, instagram, twitter, kullekin löytyysuosikkinsa. Vai menikö joku tässä yhtälössä pieleen? Palauttaako somen selaaminen tosiaan meitä päivän rasituksista? Tulevina vuosina saamme varmasti lukea, millaisia vaikutuksia sillä on, mutta jo nyt voidaan varmaan todeta, ettei netin selaaminen koomassa taida olla paras tapa palautua.

Vaikkei aivojen lämpenemistä voi itse aistia, huomaan että iän myötä on kehittynyt kyky ymmärtää, mitä hommia missäkin olotilassa kannattaa tehdä. Kirjoittaminen ja muu luova työskentely sujuu yleensä parhaiten aamulla, kun sälän määrä päässä on vielä minimissä. Ihan ensiksi ei edes kannattaisi avata hesaria tai nettiä, koska oma alitajunta saattaa yllättää kiinnostavalla materiaalilla. Aamupalaa tai lounasta ei kannata jättää väliin, koska syömättä on turha yrittää tehdä keskittymistä vaativia asioita. Esityksen pitämisen tai koulutuspäivän jälkeen ei kannata suunnitella mitään kovin monimutkaista, koska hommat tuppaavat jäämään puolitiehen. Sen sijaan asiakkaan tai muuta tapaamista ennen tai jälkeen voi olla hyvä työskentelyvire. Hyviä työskentelyaikoja löytyy päivästä onneksi useampia. Jos on jotakin tärkeää meneillään, niin vielä iltaseitsemältäkin voi aloittaa parin tunnin homman, tietysti sillä edellytyksellä, että on syönyt hyvin päivän aikana ja mieluiten liikkunut myös jossain välissä. Itse asiassa paras päivä alkaa aamujoogalla, tai kuntosalikin käy joogan puuttuessa.

Aina oman itsen termostaatin säätely ei onnistu, ja palautuminen jää toteutumatta. Mitä sitten tehdä siinä olotilassa, kun tietää jo tehneensä kaiken ja vähän ylikin? Jos olet huomannut, ettei sohvalla älypuhelimen kanssa koomailu sovi sinulle(-kaan), tässä muutamia vinkkejä, joita tuli mieleeni tätä pohtiessa:

  • Lähde ulos. Tutkijat ovat todenneet, että jo seitsemän minuutin oleskelu vihreässä maisemassa lievittää stressiä ja laskee verenpainetta. Ulkoilun tavaksi sopii yhtä hyvin metsälenkki koiran kanssa, juoksulenkki puistossa kuin kävelylenkki merenrannassa. Hätätilanteessa, jos ei läheltä löydy luontoaluetta tai ei syystä tai toisesta pääse liikkeelle, löytyy sieltä netistä myös virtuaalisia luontokokemuksia. Vaikkapa Mielenterveystalo.fi –sivuston materaalien avulla pääsee metsään virtuaalisesti. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_luonnon_hyvinvointivaikutuksista/Pages/mene-metsaan-virtuaalisesti.aspx
  • Yin-jooga. Tämä joogan laji tuo elämään aktiivisen yang-elementin vastapainoksi passiivista yiniä. Psykologin päässäni olen järkeillyt yinin suorittavan tekemisen vastakohdaksi. Tekemisen vastakohta ei siis ole se, ettei tee mitään, vaan jokin, joka palauttaa siitä. Yin-jooga oli varsinkin aluksi minulle aktiivisena ihmisenä yllättävän vaativaa, koska asanoissa ollaan todella pitkiä aikoja, jopa 6 minuuttia. Lihasten sijaan se vaikuttaa sidekudoksiin, joita harvemmin tulee venyteltyä. Siinä oppii vastustamaan mielen impulsseja vaihtaa asentoa, ja samalla tavoittaa jonkin Mindfulness-harjoitusten ytimen: aina voi vaan olla tässä, ja hyväksyä tämän olotilan juuri nyt.
  • Tee jotain täysin hyödytöntä. Tämä on nykyisin haastavaa, koska jostain syystä joku on päättänyt, että kaiken aikaa pitäisi tehdä jotakin hyödyllistä, ja jopa omien lasten kanssa olo on konseptoitu laatuajaksi, jonka viettämisellä on laskettavissa olevat positiiviset vaikutukset. En siis varmastikaan pysty perustelemaan tätä houkuttelevalla tavalla, paitsi viittaamalla joihinkin hyviin kokemuksiin. Muistatko sen riemukkaan fiiliksen, kun mökillä pelattiin ajan kuluksi korttia? Entä kun jotain peruuntui ja ehdit jutella ystävän kanssa, ja nyt tiedät oikeasti mitä hänelle kuuluu? Mikä fiilis jäi kun tempauduit mukaan lapsen leikkeihin, etkä vähään aikaan muistanut kuka olet, tai mitä sinulle kuuluu? Epäsuorittavalla tekemisellä on näinä tehokkuuden aikoina palauttava vaikutus.